 |
| Kuva: Veikka Valtiala |
Kesäkuun 8. päivänä yhdeksän samoajaa ja vaeltajaa lähti aamutuimaan viikon kestävälle matkalle Lappiin vaeltamaan erämaassa. Useita tunturihuippuja kiertänyt reitti alkoi Vaskojoen varrelta, ja yöpymispaikat sijaitsivat puron varrella, lammen rannalla sekä jokilaaksossa tunturin kupeessa. Neljän napapiirillä vietetyn vaelluspäivän aikana nähtiin monia ihmeitä joita Lappi kävijöilleen tarjoaa. Porolauma jäi tarkkailemaan vaellusporukkaa, kun leiri jätettiin pystyyn laaksoon, jotta useamman tunturin huiputtaminen onnistuisi helpommin ilman rinkkoja.
 |
| Kuva: Veikka Valtiala |
Jo leiri itsessään oli mainitsemisen arvoinen. Telttojen edessä nousi huikea lumiseinämä tunturin rinnettä myöten, ja jokilaaksoon vesi saapui vähän matkan päässä lotisevasta vesiputouksesta. Tuntureita kiertäessä joka huipulta pystyi näkemään seuraavan määränpään sekä lähes silmänkantamattomiin joka ilmansuuntaan. Saatoimme nauttia huikaisevista maisemista useita päiviä yhteen menoon.
 |
| Kuva: Veikka Valtiala |
Alueella oli myös kohtalaisesti vettä eri muodoissa, ja niitä pystyi käyttämään hyväkseen useilla tavoilla. Raikasta ja puhdasta juomavettä oli saatavilla lähestulkoon joka paikassa, lammissa pystyi peseytymään ja uimaan jos uskalsi kajota viileään veteen, ja eräänä iltana joukon kalastajat saivat taimenen suolammesta syötäväkseen. Samana iltana retkue paistoi nuotiolla lettuja pitkälle yöhön.
 |
| Kuva: Veikka Valtiala |
Toki vesi osui paikoin reitille, jolloin tarvittiin partiolaisen erätaitoja joukkion saamiseen kuivana purojen ylitse. Negatiivisena asiana vesi näyttäytyi ainoastaan viimeisenä vaelluspäivänä, jolloin koko päivän jatkunut sade motivoi tarpomaan lopun matkan mökille, jossa pystyttiin lopulta kuivaamaan varusteita. Erämaavaelluksen aikana koetut toisistaan poikkeavat vaelluspäivät ja monipuoliset ympäristöt olivat erilainen ja varmasti mieleenjäävä partiokokemus.
 |
| Kuva: Veikka Valtiala |
Teksti: Veikka Valtiala